erilainen joulu

Täällä meilläpäin ei joulu ihan tuntunut joululta. Kuvat kertovat jouluaatostamme, joka kului ystävien parissa rannalla Olssonien pojille, Oliver 6v. ja Elliot 3v., surffikoulua pitäen. Kelvot olivat oppilaat ja hauskaa oli. Surffin aikana villallamme oli kuitenkin vieraillut joku tonttu ja tuonut kiltille Maxille muutaman paketin. Pari päivää on kuluneet joutuisasti päristellen ralliautolla, rakentamalla legoja (tai lähinnä tuhoamalla muiden rakennelmia) ja lukemalla veikeää Maisa-kirjaa.



Jännää on ollut myös siitä syystä, että Maxilla oli ensimmäistä kertaa hoitotäti joulupäivänä. Jaavalta tullut Nina pitää Maxille seuraa neljänä päivänä viikossa (ti, ke, pe, la), jolloin me päästään käymään aamusurffilla ja sen jälkeen hoitamassa asioita. Nina on ennenkin toiminut lasten seuralaisena muilla villoilla, joten ei tarvitse ihan aakkosista lähteä. Ensimmäisinä päivinä meni kuulemma muuten hyvin, mutta päiväunille ei herraa saanut rattaisiin eikä sänkyyn, vaan syliin oli nukahtanut huudon jälkeen muutamaksi minuutiksi. Univaje jäi ilmeiseksi, koska hoidon välipäivinä Max nukkuikin kahdet päikkärit päivässä. Äidin ja isin poissaolon huomaa myös yhdessäolon aikana, kun seisomista opetteleva pojanpätkä kiipeää jomman kumman jalkaa pitkin jatkuvasti ja pyrkii syliin. Äiti on saanut myös parina päivänä kotiin tullessaan turpaan - tai siis litsarin - ilmeisesti on poika ollut hieman nyreissään, että kehdataan mokomat sitä muiden hoitoon hyljätä. Iloinen hoidettava Max on kai pääasiassa ollut, kun viikon koeajan jälkeen Nina lupasi meidän kanssa jatkaa.

Ollaan me aamusurffin lisäksi jotain muutakin saatu aikaiseksi Maxin ollessa hoidossa. Uusia ruoka-artikkeleita on etsitty, nettisivut on työn alla ja pari muuta pientä projektia suunnitteilla - sellaista mukavaa puuhastelua ajankuluksi :)

Maxin kanssa on jatkettu uintireenejä päivittäin, auton kanssa ja ilman, ja kehittymisestä on todisteitakin, mutta älymeganopea valokuituverkkomme, 128kB, ei tahdo ladata videota. Koitamme joskus, jos kohdalle sattuu hieman nopeampi verkkoyhteys...

Nyt lähdemme syömään tutun pak:in warungiin meren rantaan vanhan vuoden viimeisen päivän kunniaksi. Iloista vuoden vaihdetta ja onnellista uutta vuotta!!

Joulun alla

Pari viikkoa on vierähtänyt ja olo alkaa taas tuntua kotoisalta. Ensimmäinen viikko on tosin ollut hieman haasteellinen Maxin kanssa - laitettakoon se totuttelun piikkiin. Aikaeroon tottuminen ja nukkuminen on sujunut viime kertaa huomattavasti paremmin, mutta tällä kertaa reagoidaan itkulla, kiukulla ja jopa raivolla (hui!). Voihan taas olla, että joku kehitysvaihe osui juuri tänne tulon aikaan - joku kertokoon, jos tunnistaa vaikka samoja oikkuja ilmestyneen tutuissakin ympyröissä. Max on ollut sellainen äärilaitojen herra; kun menee hyvin, kaikki kyllä huomaa ja kuulee, mutta vielä enemmän näkyy ja kuuluu, kun menee huonosti. Tavarat lentää, itku yltyy, selkä menee kaarelle ja lohdutus tuntuu olevan aivan turhaa. Pää heiluu edestakaisin ja välillä koko kroppa taittuu lanteista kaksin kerroin ja otsa kumahtaa lattiaan (tai missä ikinä raivotaankin). Hoh hoijaa. Välillä on siis ollut poika lähellä päästä tienposkeen adoptioon... Paitsi tuskin olisi onnistanut, kun ohikulkijat olisivat vain kummistelleet moista kohtausta. Eilen päivä alkoi kuitenkin paremmin kuin mikään päivä aiemmin, joten toivossa eletään, että kohtaukset olivat vain Maxin reagointia kuumuuteen ja paikallisolohin. Aamulla esimerkiksi pitkään selitettyäni, että muki kuuluu juomisen jälkeen pöydälle eikä lattialle, koska lattialla on likaista ja sinne ei oikeastaan kuulu mitään ja ruoka ja juoma kuuluu pöydälle, ja jos ei halua juoda tai syödä voi antaa äidille takaisin eikä paiskoa lattialle blaa blaa blaa.... muki pätyi kuin päätyikin nätisti takaisin pöydälle - wau!

Aamuisin ollaan koitettu käydä pitämässä huolta surffikunnosta toistaiseksi vielä vuorotellen, kun ei olla vielä otettu Maxille hoitotätiä. Tänään tulee ensimmäinen kokelas haastatteluun, jännää! Saataisiin sitten paremmin tehtyä työjuttuja ja vaikka käytyä aamulla surffaamassa yhdessä, jos saadaan Maxille luotettavaa seuraa.

Suomalainen joulujuhla vietettiin hieman etukäteen viime lauantaina, koska pukinhan piti ehtiä takaisin sinne pohjolaan aatoksi. Siellä oli hauska leikkitäti, jonka kanssa Max soitti kitaraa ja muut lapset lauloivat tuttuja joululauluja. Joulupukille virnuiltiin ja vedettiin parrasta, ja saatiin siltä pikkuinen pehmopaketti - onkohan se ihan Korvatunturilta saakka tänne tullut?


Ollaan myös käyty tutustumassa yhteen morsmaikkuehdokkaaseen. Cinta (suom. rakkaus) on 7kk vanha suomalais-indonesialainen tyttö. Aika söpö ja kiva. Varastin siltä kaikki lelut käsistä. t. Max


Jouluseurana meillä on Olssonit Tallinnasta käsittäen Noran vanhan luokkakaverin Nooran, miehensä Jonaksen ja pojat Oliverin (6v.) ja Elliotin (3v.) sekä DINK-pariskunta Anna-Maria ja Tomi. Aattona ei ehkä tehdä mitään erikoista, mutta joulupäivänä ohjelmassa on brunssi koko porukalla.

Toivottavasti teillä Suomessa on kunnon talvinen joulu ja kaikilla iloinen joulumieli! RAUHAISAA JOULUA!

ps. Joulun jälkeen luvassa Maxin hurjat uintisuoritukset videolla! Uskomatonta kuinka paljon jäppinen oppinut päivittäisestä harjoittelusta - kohta se hyppii jo itse altaan reunalta pellehyppyjä!

Lunta maassa ja hikeä pinnassa

Ensialkuun tottumaton saattaa tuota otsikkoa kummastella. Josko moinen yhdistelmä on laisin mahdollinen, lunta ja hikeä? No tottavie vinopipoa pistellessä tulee helpostikin "lajunen" pintaan. Varsin jos latu on alkuunkaan (ylä)mäkinen. Lumitöissä myös tulee usenkin kuuma, jopa varsinainen "vissy". Etenkin nuoskakelillä, kun kola ei kulje ja lapion heiluttelu on märän lumen ansiosta hyvinkin raskasta, oikeinkin varsinaista ruumiin kuritusta. Tuttua puuhaa varmasti jokaiselle.

Ken meitä enempi tuntee, arvannee jo tässä vaiheessa mistä onkaan kysymys. Ei siitä että työntelisimme gundersenia tai wasbergia Salpausselällä. Eikä siitä että kaivelisimme autoa esiin aurauskaluston jäljiltä metrisestä kinoksesta missä naapuruston kakarat ovat jo ehtineet leikkiä vallin herraa, ei. Kysymys on tietysti siitä, että karkasimmme takaisin tropiikkiin.

Lumi tuli, nämä meni. Ehtoota vaille Pekan synttärin otti Finnair irti Seutulan asfaltista ja noin vuorokautta myöhemmin iski Cathay Pacificin kumit Denpasarin kentän helteiseen betonikanteen. Retki Amsterdamin ja Hong Kongin kautta sujui mukavasti, etenkin pienokaisella, joka nukkua möllötti suurimman osan matkasta, sen minkä kanssamatkustajien ja lentohenkilöstön flirttailultaan jouti. Vanhemmilla kankut puutui lähes fossiileiksi. Mariannen ja Jussin ystävällisestä kutsusta majoitimme itsemme tuttuun Villa Mustika Jumaan, jossa vierashuone oli pedattu pienperheelle valmiiksi. Riisiterasseja ihmetellessä menee seuraavat kuukauden päivät. Siitä mihin tie siitä vie, ei tarina vielä kerro.

Kuvasarja saattelee tunnelman pikkujouluisesta ja lumisesta Suomen Lahdesta tropiikin hikiseen ruokailuhetkeen ja sitä seuranneeseen vilvoitteluun vasiten tarkoitusta varten hankitulla allasautolla.