mitäs mitäs...

Ei meillä mitään asiaa ole. Kunhan höpistään teidän kiusaksi ja työpäivän häiriöksi. Näytelmän pääosassa edelleen tietysti Max Waltteri, joka on tällä viikolla päässyt kunnolla vauhtiin liikkumisensa kanssa. Hesaria ei voikaan enää aamuisin lukea niin syventyneenä ja hartaasti, kun silmät pitää olla selässäkin. Toistaiseksi Max on kyllä ilmoitellut, kun on päässyt/joutunut johonkin jännään paikkaan, ja antanut aina maireat hymyt, kun on tietysti ääneen ihmetelty kuinka se on aina onnistunut mihinlie pääsemään. Tyyli on vapaa kyynärpunnerrus, johon joskus jalatkin pääsevät mukaan. Pehmeämmällä alustalla sängyssä konttausasentokin löytyy ja siitä voi tehdä sellaisia mattinykäsmäisiä syöksyntöjä eteenpäin. Toivottavasti geeneihin ei vaan ole sekoittunut mäkihyppääjän ainesta. Tässä tyylinäyte siitä kyynärpunnerruksesta.





Max lempipuuhissaan, eli syömässä.

Lapsosen viihdyttämisen lisäksi ollaan vuorotellen juostu mausteasioissa. Ja nähty kavereita. Ja Pekka kävi keikalla Barcelonan lähimaastossa.

Nora ja Uumajan opiskelukaverit jälkikasvuineen treffeillä

Max isin kummipojan Oskarin synttäreillä

Perjantaina taas sitten muutetaan - vasta kahdeksas asumus Maxin reilun kahdeksan elinkuukauden aikana. Pitäisköhän pitää tuparit, kun muutetaan siihen ihan omaan asuntoomme Tapiolaan?

suomielämää

Ohhoh, kun on päässyt päiviä vilisemään kalenterissa aika lailla sitten viime raportointien. Meillä menee oikein mukavasti täällä Suomessa. Pekan kaverilla Andylla oli mukava kivihakalaiskortteeri asukkaitta sopivasti, joten olemme saaneet perustaa väliaikaiskodin sinne. Se on sellainen kiva, valoisa kaksio, jossa arki luistaa liukkaasti. Välillä ollaan käyty Lahdessa näyttäytymässä isovanhemmille ja nauttimassa valmiin pöydän antimista (kuten syntymäpäivälounaaksi tarjotuista savumuikuista korvasienikastikkeen kera ja -illalliseksi itse pyydetyistä king size ravuista!), mutta muuten ollaan pitkälti pysytty kehä 3:n sisäpuolella. Kuvaan on eksynyt isovanhempien lisäksi kummisetä Osku, joka kävi täällä saamassa toisen tyttärensä Oonan, mutta nyt jo perheensä kanssa takaisin Chamonixissa kiipeilypuuhissa.


Kohta kahdeksankuinen Max on jo taitava monessa asiassa. Melkein kuukauden verran tyyppi on istunut itsekseen - ei tarvinnut montaa kertaa päätä kumauttaa lattiaan, jotta ymmärsi pitää sikspäkkinsä kasassa istuessaan. Tämän taidon opittuaan herra on myös huolittu ruokapöydän ääreen ateriajäseneksi omassa tuolissaan ja pöydän päässä ollaankin mieluusti komennettu milloin nyrkillä ja milloin kapustalla. Ruoka maistuu niin hyvin, että sitä ei ole vielä juuri suun ulkopuolelle riittänyt, joten sotkut eivät vielä ole mittavia kunhan lusikkaa ei anna omaan käteen… Isoa poikaa on alettu leikkimään myös potalla. Siinä mielellään kuunnellaan Huomenta Suomen aamu-uutiset ja hoidetaan”asiat” samalla.


Pekka on koittanut tienata perheelle elantoa lumilautailijoille sponsseja hankkien ja joitain firmojen tapahtumia vetäen. Hissukseen ollaan myös kartoitettu markkinoita Balilta tuomillemme luomumausteille. Toivottavasti törmäätte näihin purkkeihin tulevaisuudessa muuallakin, kuin meidän blogissa.