päivä Ubudissa - päivä

hei mä ajattelin kertoa mitä me tehtiin lauantaina. oltiin jo hetken ajateltu mennä käymään Ubudissa, kaupungissa saaren keskellä, jota pidetään Balin kulttuurin keskuksena. samalla lyönnillä oli tarkoitus tarkistaa Wekun Nurmeksesta joulureissulta tuomat saunavihdat Bonan löylyissä.

noralle olin luvannut, ihan vaan huvikseni ja pikkulahjaksi, päivän Ubudissa, siispä päivää Ubudissa –päivää viettämään!

aamupäivästä tutustuttiin Wekun entisiin kotimaisemiin, hänhän asui liki seitsemän vuotta Ubudissa. Karta, paikallinen taidemaalari ja Wekun entinen naapuri esitteli meille auliisti kotiaan ja maalauksiaan ja tutustutti meidät noviisit naapurimantereen aboriginaalien perinnesoittimeen, digeriduuhun. sitä siinä päristeltiin kahvin juonnin ja jutustelun lomassa, mukavaa oli.

lounastettiin pikaisesti pikkupurtavaa Maden warungissa ja suunattiin kylille Coffee&Silver syöttölään, jossa Wekku pitää kauppaa yhdessä tanskalaisen (paikan omistajan) Carstenin kanssa. juotiin olutta, ihasteltiin kätten saannoksia ja seuraan liittyi Kimmon pesue, Farah, Ari, Maija ja tietty Kimmo itse.

kahvissa ja hopiassa meidät kohtasi illan takaisku. päivä Ubudissa ei olisi kunnon päivä Ubudissa- päivä ilman reissun kruunaavaa saunamatkaa naapurikylään Bonaan ja tässä kohtaa seurueemme nielaisi suuren lohkareen tappion karvasta kalkkia, kun selvisi että sauna oli täyteen buukattu ja seuruettamme ei voitaisi ottaa vastaan. kalkki, tiedättehän tuon valkoisen rutikuivan puuterin, maistui suissamme kuitenkin vain hetkisen, sillä huuhdoimme murheemme alas kunnon kolpakoilla huurteista – onhan sitä pahemmastakin selvitty!

seuraava siirto olikin jo ennalta suunniteltu ja vierailun kohteeksi joutui amerikkalaisen Bryanin pitämä Naughty Nuri´s ravintola. Nuriksen valtteja ovat huikeat, taatusti tukan sotkevat Martinit ja oviaukolla käryävä grilli, joka taikoo saaren parhaimmat ribsit, hampurilaiset ja fillet mignonit. suuna päänä juomien ja ruokien kimppuun ja nämä tarpeet täytettynä oli kaikilla erinomaisen hyvä olla. kolmen kuvan kollaasista ilmenee miltä meistä tuntui yhden, kahden ja kolmen Martinin jälkeen...

kuka tässä vaiheessa saunaan enää kaipasikaan.


Wekku, vanha kelmi keinot kekkasi ja tutustutti meidät Peteriin, tanskalaiseen hammaslääkäriin, joka pitää (ihanvitunluxus)resorttia Ubudin laitamilla, jokirotkon reunalla. Peter omistaa, ehkä maailman hienoimman kokoelman Indonesialaisia taideaarteita ja tahtoo näitä hankkimalla estää aarteiden valumisen ulkomaille ja pimeille markkinoille. kokoelmissa on mm. Suhartolle kaiverettu 28.000 vuotta (kelatkaa, oikeasti!) vanha mammutin syöksyhammas sekä suurin ikinä Indonesiassa tehty traditionaalinen Kris-miekka. määrättömän arvokkaita maalauksia, koriste-, käyttö- ja taide-esineitä, ihmisverellä värjättyjä Ikat- kankaita, vain muutamia juttuja kokoelmista mainitakseni. huhhuh, pohjoisen poikaa kylmäsi kokoelman laajuus ja etenkin syvyys. itse museosta en kehdannut kuvia ottaa laisinkaan, mutta toivottavasti nämä muutamat muut antaa kuitenkin viitettä Peterin paikasta ja meidän viihtyvyydestä siellä. käytiin näköjään ihmettelemässä jokirotkoa ja päästiin myös uimasilleen.

humalluttiin rutkasti koko konkkaronkka, kas kun uima-altaan alla oli kapakka. saunakaljat juotiin ilman jälkihikeä, kokemus se tämäkin. röhötettiin, kikatettiin ja tirskuttiin, isot miehet siinä kuin akatkin, olipahan meillä hauskaa. kotimatkalla jotakin alkoi jo väsyttää, vaikkei kuvasta kuitenkaan uskoisi!

kivaa oli päivä Ubudissa- päivänä!

lombok, part 2

ei, ei me olla kadottu, vaikka uutispimentoa ollaankin pidetty hetken aikaa. oltiin lombokilla, ei sen kummempaa, vaikka se aika kummallista ja erilaista Baliin nähden onkin.

lauantaina iltasella lähdettiin tuttuun tyyliin painamaan kohti Padang Bain satamaa ja Lombokin lauttaa. matkassa aika iso lössi porukkaa, kolme autoa ja yksi pärrä. meillä kiesissä oma jengi: Mika, Aniko ja me, Wekku omalla autolla Auyn kanssa, kolmannessa kärryssä ruåtsalainen Stefan, Harakka ja Timo ja Beijing- merkkisellä 200cc monttupyörällä Petri a.k.a. Hamilton. kaikki mahduttiin samaan puolenyön lauttaan ja matka oli hyvin käynnissä. lautasta otettiin hytit, jotta edes pieni uni olisi mahdollista.

perillä Kuta Lombokissa oltiin aamun jo sarastettua, kahdeksan kieppeissä. brekkari huiviin, väsyneimmät lepäämään ja innokkaimmat surffille. Hamiltonin, Stefanin ja meidän perheen voimin otettiin vene Air Guling- nimiselle breikille ja meno oli aika hurjaa. hirveä virta, koko ajan piti meloa ja lepoon ei juuri ollut sijaa. aalto ei ollut mikään luxus, tuulikin sotki ja matkatun yön jäljet tuntui aika nopeasti kropassa. reippaat pari tuntia saatiin kuitenkin hinkattua ja väsyneinä valuttiin takaisin kämpille, jossa Mika ja Aniko oli hommannut meille jo huoneet – unta huiviin siis! iltapäivällä palloilua ja Kutan rantaan tutustumista, lohkareelle kiipeilyä ja paikallisen bensa-aseman ihastelua.

maanantaina aamusta oltiin jo kaikki intoa täynnä ja hurautettiin Grupukin lahdelle tahkoamaan inside-aaltoa. jengiä oli jo aika lailla, mutta tilaa löytyi ihan hyvin. Inside on aika leppoisa ja helppo aalto, tosin skidisti vaikea olla aina oikeassa mestassa saada aalto kiinni. yrityksen ja erehdyksen tie on kuitenkin se palkitsevin tie ja aaltoa alkoi tulla. kolme tuntia vedessä ja koko posse oli valmis päiväunille ja jatkamaan päivää muilla askareilla.

joka päivä pitää syödä ja Kuta Lombokissa se on kivaa. Voi valita ihan ok länkkäriruokaa ravintolasta, hyvää paikallista rannan warungista tai ajaa ylös vuorelle syömään australialaisalkuista luomuruokaa ja nauttimaan ehkä maailman parhaimmasta maisemasta, mitäs pidätte?

päivittäinen ohjelma pojilla oli jännittävääkin jännittävämpi ja huikeita suorituksia vaativa laji- bingo. joka päivä yksi matsi ja tilastoa lasketaan. tätä kirjoittaessa peku on yhden kahvipaketin miinuksella Mikalle, mutta tilannetta ryhdytään korjaamaan taas iltasella ja ehkä voitto/tappio kääntyy kotijoukkueen eduksi, saas nähdä.

paikalliset Lombokilla on huimaa porukkaa. tekemistä Kutan rannalla ei juurikaan ole, jollet satu roikkumaan turistien helmoissa kaupaten kaikkia mahdollista. tämä nuorempi jamppa ei vielä onneksi tästä ota stressiä vaan nauttii uimisesta täysin, sanoisinko paljain pinnoin. kaveri, noin kymmenen askeleen juoksuvauhdilla pläjäytti itsensä noin sentin syvyiseen rantaveteen ja mätkäisi päälle hirveän uhonaurun ja ilmeen. menee ne päivät noinkin.

hieman vanhemmat poikaset päivystää mielellään warungin kaiteella ja tarjoaa itseään kuvattavaksi. täysin tietämättömänä tulevasta napattiin oheinen ruutu ja hetken päästä pojat alkoivat kohtuullisen villin välienselvittelyn. tappeluthan kuuluu poikain arkeen, mutta kun toinen oli mätkäisemässä toista tiiliskivellä päähän, niin warungin isäntä nappasi pukareita niskavilloista ja laittoi ruotuun. aavistuksen rankemmat kasvukivut paikallisilla viikareilla.

teini-ikäisiä nuoria miehiä alkaa moottorit kiinnostamaan, niin siitä vaan mopoa tuunaamaan. ja tuunaamista tässä vehkeessä on ollutkin, ainakin akseliväli oli saaren pisin!

naiset ja lapset ne on aina kovin kuvauksellisia ja viehättäviä, ollaan sitten missä päin maailmaa tahansa.

matkalle sattui myös juhlahetki, kun Mikalla oli vuosipäivä. synttärisankarin lahjat on esillä kuvassa, pullo kirkasta ja paikallista olutta mainostava t-paita. siitä sitten kumottiin leka huviin, syötiin rannan warungissa mahat kipeäksi (kirjaimellisesti) ja vietettiin laadukasta viimeistä iltaa. seuraavana aamuna ei surffaajia löytynyt, kun mahaa väänsi itse kullakin. kellon lyötyä yhtä alettiin kotimatkailemaan ja yhdeksän tunnin tuuppaamisen jälkeen oltiin kotona kivakiva. mukavaa oli taas ja Lombokille palataan varmasti. Ekasin lahti jäi taaskin tuulten takia surffaamatta, joten siinä ainakin syytä palata takaisin, jos ei sitten muuta keksitä.

Videonpätkää

tällaista tällä kertaa

hyvää loppuvuotta!

uusi vuosi meni raketteineen ja paukkuineen, mut ei vaan meillä. oltiin toki juhlatunnelmissa, muttei jaksettu lähteä omaa kämppää pidemmälle. meillä oli kuitenkin lystiä Tatun, Tuulan, Suomisen Pekan ja Sirun kanssa, laulettiin lauluja, soitettiin rumpua ja nokkahuilua ja tietty juotiin aika paljon viinaksia. tytöt sammui luonnollisesti poikia ennen, me sentään jaksettiin johonkin aamukuuteen, ehkä, ei muista. (niin, iso käsi Suomiselle, joka jaksaa käydä meitä tervehtimässä joka maailman kolkassa: Andorrassa vuonna 2001 ja Indoissa 2006 – mitalin paikka!)

uuden vuoden päivä vei mukanaan Tatun ja Tuulan,mutta toi Mikan ja Anikon. Molemmat pariskunnat on ehkä pisimpään suunnitelleet matkaa meidän luo ja siksi onkin erikoisen siistiä ollut saada nää immeiset paikalle. surffia on tiedossa ja nähtävyyksiä ja kaikkea normaalia, mut onneks jo vähän rennommin, ku enää ei jaksa jännittää.

Mikan ja Anikon laudat jäi tulomatkalla Pariisiin ja siks ei vielä ennen tätä aamua käyty vesillä. Aamusta kuitenkin Seranganiin, a.k.a. Turtle Islandiin ja hitonmoinen keli tuulen ja viimeinkin saapuneen swellin kanssa. Aniko jäi ehkä kaukaa viisaasti kämpille goisimaan, me muut mentiin sitkeästi ottamaan turpaan hitonmoiselta virralta ja tuplaäijän close-outeilta. Siistiä oli.

kotiin tultiin ja syötiin brekkaria, luettiin kirjoja ja otettiin välikuolema, siis päiväunet. siitä sitten piristyttiin ja siivottiin pihaa parin päivän myrskyn jäljiltä ja Mikan kanssa maalattiin makuuhuoneesta seinä. tropiikissa on aika
lämmin, oli sadekausi tai kuivakausi ja siitä todisteena kuvassa Oksasen akan poika on kalsareita myöten soijassa l. hiessä urakan päätteeksi. tällaista täällä.