inkku ja lauri lähtivät paluumatkalle tällä viikolla. sitä ennen ehdittiin pyörähtää paikallisilla ympäri indoja kiertävillä festareilla, jossa piti olla oikein kansainvälistä edustustakin. oltiin fanittamassa yhtä kanadalaiseksi ilmoitettua bändiä, jonka vokalisti sujuvasti lauloi kyllä bahasaksi... muutenkin yhteen artistiin keskittyminen oli hankalaa Bali Cultural Parkin suurten kivipaasien ympäröimällä keskuskentällä, jossa samaan aikaan pauhasi rokkia ja räimettä kolmelta eri lavalta. paikallisia se ei haitannut, ne on tottuneita siihen kakofoniaan kaikissa kaupoissa ja kansantapahtumissa, mutta meikät oli lähtövalmiita reilun tunnin pällistelyn jälkeen.
ai niin, mehän ei oo kerrottu torstistakaan mitään sitten ensijulkistuksen. no, eipä siitä liiemmälti ole kertomistakaan, kun ei mokoma ole suostunut edes tuntuvasti vielä kieriskelemään yksiössään. tilaa se haluaa ilmeisesti päivä päivältä enemmän, koska hiljalleen alkaa kaikki housut ja hameet tuntua epämukavilta. ulkopuolisen silmin norppa näyttää lähinnä hiukan liikaa uppopaistettuja ruokia ja huurteisia bintangeja nauttineelta, eikä kukaan meinaa uskoa raskausviikkojen lukumäärää, joka nyt vetelee seitsämissätoista. ehkä päivittäiset urheilut surffin, juoksu- tai kävelylenkkien tai joogan parissa jeesaa tossa kropan muuten kunnossa pitämisessä ja siten on vaikeampi erottaa myös mahaa. meille asia on jo hyvin selvä ja konkreettinen ja päivittäin jutellaan, tai lähinnä vitsaillaan asiasta. ollaan viihdytetty itseämme mm. hauskoilla nimenkeksimistuokioilla, mutta mihinkään järkevään ei olla vielä päädytty, kun kaikki ehdotukset, varsinkin pekan, alkaa vaan naurattaa.
tänään täällä on itsenäisyyspäivä ja meidän oli pakko antaa talovahdeille vapaapäivä, joten on hyvää aikaa raapustella blogijuttuja ja meilejä. merven mikko, joka tuli reilu viikko sitten, lupasi tuoda uusimman potterin ja jonkun toisen leffan iltapäivällä - saa sen päivän kulumaan näinkin :)
jos kuka meitä muistaa vielä muutaman vuoden takaa, niin kovia olimme vapaalla ajallamme hinkumaan veden äärelle veneen kanssa. maisemanvaihdoksen myötä olemme kyllä päässeet vesille ihan sydämiemme kyllyydestä, mutta veneen sijasta kellukkeena on toiminut pala styroksia. ystävämme Wekku onneksi omistaa ystävän, ameerikkalaisen Freddyn, joka puolestaan omistaa veneen. pääsimme siis vesille veneellä, jipii!
Freddy rakensi philippiiniläisen tyttöystävänsä kanssa venettä kuusi vuotta (!) ja saatuaan projektin valmiiksi "tarjosi" (Rp.200.000/nuppi) mahdollisuuden purjehdukseen männä lauantaina. purjehduskin oli koneella ajamista, mutta mitä sitten, vesille päästiin. siksi otti kuitenkin koneella ajo meikäläisten hermolle, ettemme vahingossakaan ottanut yhtään kattavaa kuvaa itse veneestä, siitäs sait Freddy. hieno se vene kuitenkin oli.
seura meillä oli monenkirjavaa, ihan kansalaisuuksia myöden. Suomalaisia meitä oli Wekun lisäksi Inkku ja Lauri ja Anssi, Tanskasta saapui Carsten tyttäriensä Lunan ja Livan kanssa, Islantilaisen nimeä en muista, James edustaa Englantia, Sveitsiä puolestaan Nicole. Brian toi mukanaan New Yorkilaisen pariskunnan joiden nimiä en muista ja sen Intialaisen nimi oli niin vaikea ettei siitä saanut edes selvää.
päivä oli aurinkoinen ja hyvät eväät piti matkustajat mielissään. uimahyppynäytös pidettiin lähes tyynellä ulapalla, komeasti pojat, Wekku ja Lauri roiski menemään.
pokspoks vaan ja terveisiä tutuille!
kesällä on Balilla yleensä suurempaa surffikeliä kuin talvella ja siksi iso osa, ainakin isompia kilpailuja osutetaan kesäaikaan. nyt oli vuorossa ripparin nimikkokisat Balin pipelineksi kutsutulla Padang Padangin kuuluisalla breikillä. viime vuonna keliherra petti Rip Curlin kokonaan kun koko elokuussa ei ollut tarpeeksi isoa keliä Padangiin murtuvaksi ja kisat pidettiinkin karsintojen tapaan Binginissä. tänä vuonna asiat oli jo toisin.
karsinnat Binginissä keräs jo aika hyvän läjän paikallisia ja ulkolaisia chargereita, jyvät karsittiin akanoista ja setvittiin ketkä pääsee itse kisaan mukaan. locoja tietty eniten, mutta porukkaa oli tietty Australiasta ja Hawaijilta, mm. ihmelapsi John John Florence north shoren seutuvilta.
itse kisojen waiting period oli koko elokuun mittainen, it's on when it's on. eli silloin tapahtuu kun keli on kohdallaan. edellisen vuoden epäonni taisi kaihertaa järjestäjien takaraivossa, koska alkukierrokset päätettiin käydä jo heinäkuun 26. onneksi kaikki kilpailijat oli sentään paikalla, katsojat ei tähän hätään vielä ehtinyt. muutamien päivien tauko ja viime viikolla sitten keli oli taas kelpo ja neljännesfinaaleista finaaliin mentiin kohtuullisessa 3,5 metrin kelissä, mikä Padangiin ei kyllä ollut vielä edes liikaa.
tsiigailtiin kisoja, Pekku kameran läpi, Nora Liisan ja Hannan kanssa vähän rennommin biitsiltä käsin. hyviä raneja ja hyviä vetäjiä, voitto meni jo pitkään saarella asuneelle Ozzille, K. Faintille ja muut sijat meni lokaaleille, nimet ei nyt jääneet mieleen. palkintojenjakokuvassa oikean reunan pikku-ukko on keltapaitaisen voittajan poika, aikaisin aloittavat nykyään kaljan kanssa kikkailun...
Peku oli viikonlopun tienoilla kipeänä flunssassa ja pari päivää kotona makailtuaan alkoi aika käydä pitkäksi. hyvä vaimo päätti palkita miehensä kärsivällisyyden sairastamisessa ja järjesti hoitoja Umalas Spa:ssa.
spa on lyhenne latinankielisistä sanoista Solus Per Aquam – healing through water. niinpä hoitojen ydin oli sitruuna-aromilla maustettu lämmin kylpy. tervetuliaisjuomana nautittiin parantavan vaikutuksen omaavaa katajanmarjauute-eliksiiriä, tavallisemmin tunnettu GT-nimellä. siitä hieman rentoutuneena asiakas oli kuin sulaa vahaa hoitajansa käsissä ja taipui mitä eksoottisempiin hoitoeksperimentteihin... mainittakoon tässä kanelikuorinta, hunajavaniljajogurttinaamio ja kookosöljyvoitelu ”up to you”-tyyliin. peku oli tästä kaikesta ihan otettu, tietysti kurkut silmillä, ja flunssahan kaikkosi umalas spa:n höyryihin!
ai niin, mehän ei oo kerrottu torstistakaan mitään sitten ensijulkistuksen. no, eipä siitä liiemmälti ole kertomistakaan, kun ei mokoma ole suostunut edes tuntuvasti vielä kieriskelemään yksiössään. tilaa se haluaa ilmeisesti päivä päivältä enemmän, koska hiljalleen alkaa kaikki housut ja hameet tuntua epämukavilta. ulkopuolisen silmin norppa näyttää lähinnä hiukan liikaa uppopaistettuja ruokia ja huurteisia bintangeja nauttineelta, eikä kukaan meinaa uskoa raskausviikkojen lukumäärää, joka nyt vetelee seitsämissätoista. ehkä päivittäiset urheilut surffin, juoksu- tai kävelylenkkien tai joogan parissa jeesaa tossa kropan muuten kunnossa pitämisessä ja siten on vaikeampi erottaa myös mahaa. meille asia on jo hyvin selvä ja konkreettinen ja päivittäin jutellaan, tai lähinnä vitsaillaan asiasta. ollaan viihdytetty itseämme mm. hauskoilla nimenkeksimistuokioilla, mutta mihinkään järkevään ei olla vielä päädytty, kun kaikki ehdotukset, varsinkin pekan, alkaa vaan naurattaa.
