muita tapahtumia heinakuussa

käytiin heinäkuun puolivalissa Lombokilla, oma tjäreborgimme vei mukanaan Elinan, Eevan ja Laurin sekä Liisan. matkaohjelmaan kuului tutustuminen Krupuk-nimiseen surffipaikkaan, jossa aallot olivat mitä parhaita taitojen kehittämiseen. tuulen vuoksi surffit jäivät iltapäiviltä, jolloin keskityttiin kirjan lukemiseen ja kortin peluuseen Surfer’s Inn –hotellin poolilla. mukavaa oli koko rahalla. oheisessa kuvakoosteessa osallistujien tunnelmia.

elina lähti tänään kotia kohti, nyyh. tilalle tulivat pari päivää sitten Inkku ja Lauri, jotka toistaiseksi majailevat kutalla ja lähtevät perjantaina omalle Lombok-tourilleen. tjäreborg vetäytyy hetkeksi hengähdystauolle J

uusi asukas

nyt on Suomen lomakausi vilkkaimmillaan ja sen näkee myös täällä suomalaisturistien määrässä. meille ei olla huolittu muita kuin vuotuinen vakivieras Ellu, ja sekin on välillä huolissaan saadaanko me olla tarpeeksi rauhassa keskenään. toisaalta samoihin aikoihin kuin Ellu asettui taloksi saatiin tutustua myös yhteen uuteen tyyppiin. se ei ole meille vielä itseään oikeastaan esitellyt, aika epäkohtelias (!), mutta Ellu on nimennyt sen Torstiksi, hesarin ”kysy Torstilta”-palstan mukaan. joo, on täällä paljon naapurin katteja ja kollejakin aina satunnaisvieraina, esimerkiksi yksi tosi söpö hiilenharmaa poikakissa, joka on jo kovasti lähipäivinä yrittänyt asettua taloksi ja tuttavustunut jopa Genien kanssa niin, että saa luvalla syödä sen kupista. mutta ei, tää Torsti ei ole kissa, vaan se on ihan muuta lajiketta. meidän lajiketta. ihminen. se on myös siitä kummallinen, että seuraa kuin hai laivaa IHAN joka paikkaan, mutta ei sillä oikeastaan ole muita vaihtoehtoja, joten ei syytetä Torstia.

Torsti vetelee sikeitä tossa alla olevassa kuvassa. ota siitä nyt sitten selvää mitä se aikoo. denpasarin klinikalla sanoivat, että lähempää tuttavuutta voi tehdä sitten tammikuun puolenvälin kieppeillä...

pos jaga

takaisin tropiikissa on toki ollut mukavaa, mutta mieltä on alati painanut huoli talomme tilasta, kävihän meillä Suomessa ollessamme varkaita jo kolmannen kerran. taloa emme ole uskaltaneet jättää vartioimatta hetkeksikään ja jos olemme olleet poissa, on taloudenhoitajamme Made miehensä Dewan kanssa ystävällisesti vahtinut omaisuuttamme. turvallisuustilanteeseen oli kuitenkin saatava pysyvä muutos ja pohdiskelujen jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui vartijoiden palkkaus. nyt villastamme ja irtaimestamme pidetään huolta ulkoistettun vartioinnin toimesta huolta aamu kuudesta ilta kymmeneen, itse hoidamme yövuoron olemalla yötä kotona, kätevää. vartiointi on ulkoistettu oikein sanan kirjainta noudattaen, sillä rakensimme kuvassa näkyvän vahtipostin, pos jagan, muurin ulkopuolelle portin viereen. kuvassa vuokraisäntämme Ida Bagus Putra hymyilee lippalakissaan iloisesti, hieno tuli! jagaan valettiin pohja sementistä, kehikko ja seinät nykerrettiin bambusta, katto asbestilevyistä ja verho napattiin tarpeettomana parvekkeelta roikkumasta. vielä laitettiin energiansäästölamppu kattooon valoa antamaan, koko roska kustansi melkein 30 euroa. nyt kelpaa vahtijan vahtia. kuvassa vuokraisännän ja sasakkihattuisen Pekun lisäksi jo mainitut Made ja Dewa, jotka erillisellä sopimuksella hoitavat kotimme vahtimisen.

nyt sujuu lokoisasti, kun voimme taas mennä ja tulla mielemme mukaan, ihan niinkuin kotoaan kuuluukin tehdä. juhannus oli ja meni, saunottiin ja ryypättiin kossua (ainakin Peku). Surffilla ollaan käyty ja totuteltu taas tähän tropiikin päivärytmiin ja elämään, Norppa vielä viimeistelee Suomessa aloittamiaan konsulttiprojekteja, mutta siinä ne suurimmat.

ja vielä, mökkiämme tuli ilahduttamaan heinäkuinen vakivieras Ellu, kivaa kun saatiin Mummo taas paikalle. tästä kuvaa ja tekstiä tuonnempana, hei hei!