myö muutettiin lauantaina Eiraan Huvilakadulle - ihanaa saada tavarat kaappiin ja pyöriä kämpillä ilman että tuntuu että on koko ajan jonkun tiellä. tätä ihanuutta ensi viikkoon asti.
pekkakin on jo palannut vaikutuspiiriin mökkitalkoista, joista raportoi tänne varmaankin itse myöhemmin.
sunnuntaina nautittiin aurinkoisesta ilmasta ja Mikan ja Anikon picnic-eväistä Koffin puistossa. tossa yhdessä kuvassa Ellu räpättää, kun astui omaa huolimattomuuttaan johonkin koiranpapanoihin - hähäää!
tulevana viikonloppuna on sitten vihdoin NE häät, joita varten tänne Suomeen oikeastaan tähän aikaan saavuttiin. vähän jännittää, mutta samalla odotamme hirmusti tapaavamme kaikkia kivoja kavereita ja tietysti hyviä bileitä!!
puoltoista viikkoa vierähtänyt kotosuomessa - aika menee nopeasti! onneksi ollaan jo jotain ehditty tehdäkin ja joitain ihmisiä nähdä, mutta älkää vielä hätääntykö, joita ei olla ehditty tavata. vielä on aikaa kuukauden verran.
tässä kohokohtia kummityttö Sannin kanssa Lahdesta.

ja eiliseltä päiväretkeltä Annan luo Vuosaareen.
viikonlopuksi on luvattu aurinkoista keliä, toivottavasti retkiä tulee lisää!
kun ahkerasta harjoittelusta huolimatta ei oma lajiharrastaminen vielä yllä aivan edustustasolle, niin sitä välillä voi mennä katsomaan parempien suorituksia. kotisaarella, vain reippaan puolen tunnin ajomatkan päässä oli vuorossa maan mestaruuskiertueen osakilpailu, paikassa, jossa aallot yleensä ovat hyviä ja välillä aika isoja. kaupan päälle lupasivat ennusteissa kelin nousevan kohdalleen, joten kelpasi sitä mennä kisoja katsomaan.
Keramaksen aalto murtuu riutalle aivan rannan tuntumaan, riskin kivenheiton päähän istumapaikastamme. mukava oli katsella itseään taitavampien menoa, kuvistakin päätellen muutama kohtuullinen aalto murtui melkeinpä kirjaimellisesti kilpailijoiden niskaan. menoa rannalta kanssamme tarkkosi Sumbawalta kotoisin oleva nuori kaveri lempinimeltään Joey Barrel, oikeata nimeä muistaa tuskin kukaan. Joey oli aikaisemmissa kisoissa kerännyt pisteitä siihen malliin, ettei hänen tarvinnut kahdella ensimmäisellä kisakierroksella shortsejaan kastella, kelpuutus oli suoraan kolmannelle rundille.
oma surffaaminen ei ihan kuvien tasolla ole (vielä), vaikka sitä kovasti yritetäänkin. tänään piti kelin olla eilistä kisapäivää suurempi ja tähtäimeksi otettiin lentokentän riuttojen vasuri. aikainen herätys viiden jälkeen ja ennen päivän valkenemista rantaan, vene alle ja ulos riutalle. muutamia kohtuullisia siivuja sitä tuli vedettyä, mutta keli petti perskules ja ne odotetut isommat aallot jäi tulematta. puolitoista kertaa miehen mitta jäi kokoennätykseksi, mutta vääntää sekin niskat solmuun massallaan kun sopivasti osaa turvalleen kohlata. katsotaan mihin huomiseksi keksitään, eiköhän sitä veteen kuitenkin, kun noita aaltoja kerran nenän eteen kaadetaan.
ai niin, kohta tullaan katsomaan Suomen orastavaa suvea, laittakaahan kelit kohdalleen ettei muuttolinnut palellu!