sittenkin Gilille...

ei se pekka malttanutkaan sairastaa kotona, vaan lähdettiin päivän päästä perästä lentäen Lombokille, Mataramiin, ja siitä autolla Bangsaliin, josta lautalla Gili Trawanganille (uskallettiin lähteä, kun pekan kolmannesta malariatestistäkin tuli negatiivista)

oheisesta linkistä kurkistus meidän joulumeininkeihin

sairastelulle ei edelleenkään ole tullut loppua. pekka köhii edelleen ja kuume on siirtynyt meikälle. sanoin tänään tatulle vajaa kaks päivää potilaana olon jälkeen, että voisin lähettää tän viruksen postissa jollekin sopivammalle potilaalle, jolla kärsivällisyys ja rauhallisuus riittää sairasteluun. meikä ei jaksa tällasta...

joulunvietto vaihtui kotona sairasteluksi...

Mä toin Euroopasta tuliaisena flunssan, joka on nyt muodossa tai toisessa ollut jo Tuulalla ja Tatulla, eikä immunisoitunut Pekkakaan siltä välttynyt vaan koittaa paraikaa puskea kuumetta hikenä ulos. Nyt tautia on kestänyt aika rankkana jo neljättä päivää, joten tänä aamuna jouduttiin vaihtamaan lähtö joulun viettoon Gili-saarille lääkärikäyntiin... Kyllä harmittaa. Reissuun lähtivät sitten tänä aamuna Tatun ja Tuulan lisäksi balilaispariskunta Kimmo ja Farah ja pari muuta tänne eksynyttä suomalaispoikaa. No, ei sitä voi valita koska sairastaa. Nyt vaan toivotaan ettei testeistä paljastuisi flunssaa kummempaa. Muutaman päivän heittelehtinyt kuume saattaa kylläkin olla merkki jostain trooppisemmasta sairaudesta...

Joulu taitaa meiltä siis tänä vuonna mennä ohi suun. Toisaalta joulu ei koskaan kyllä tunnu joululta muuta kuin Suomessa. Kaapista löytyy suomesta tuomisina pullo glögiä, paketillinen pipareita ja riisipuuroainekset ja essolta ostettu joululaulu-CD, joten eiköhän me toimeen tulla. Mun pitää ehkä käydä ostamassa vielä vodkapullo, että saan perinteiset joulukännit vedettyä Pekan hoivaamisen ohella...

Näin blogin välityksellä kaikille lukijoille, ystäville, tuttaville ja sukulaisille rauhallista ja iloista joulua! Nauttikaa läheistenne seurasta ja joulutunnelmasta. Niin mekin.

noran mietteitä paluusta ja muustakin

Täällä sitä nyt siis ollaan, kaikki yhes koos pitkästä aikaa. Laskeutuminen Balille tuntui hyvältä, ei voi kuitenkaan sanoa etteikö lähes kolmen kuukauden poissaololla olisi ollut juurtumista hidastava vaikutus eli en kuitenkaan voi sanoa, että tuntui kuin palaisi kotiin. Osasyynä tietysti sekin, että kodin paikka on mun poissa ollessa vaihtunut ja vähän kyllä jännitti minkälainen se olisi. Onneksi meillä on niin samanlainen maku, että voin hyvin jakaa Pekulle julkiset kehut uuden asunnon valinnasta, jonka se on ansiokkaasti kymmenien vaihtoehtojen joukosta poiminut ja hiki puserossa vielä parissa päivässä ennen mun paluuta yrittänyt saada muuttokaaosta syrjään. Tähän mennessä onkin jo ihan kodikasta, kun ollaan saatu Vekulta lamppuja ja olkkarin pöytä, antiikkimarkkinoilta sohva ja tyynykaupasta monia värikkäitä tyynyjä. Paljon täällä on rampannut kaikenlaisia sähkö-, remontti- ja yleismiehiä, kun eihän mikään voi olla kunnossa sisään muutettaessa. Ei ollu edellisessäkään kämpässä – pikkuhiljaa... Tatun ja Tuulan napsimia kuvia asuinympäristöstä voi käydä kurkkimassa jo aiemmin viittaamaltani fotosaitilta www.flickr.com/photos/nokka

Aika on kulunut tosi pikaisesti, kohta kaks viikkoa on mennyt hujauksessa. Vedessä oon yrittänyt käydä aina kun mahdollista. Ekoina päivinä keli oli pientä mutta sopivaa homman mieleen muistutteluun ja vuorovedetkin menivät niin sopivasti, että aaltoa saatiin jopa aamuisin ja iltaisin. Nyt kuitenkin jo melkein viikon on ollut niin flättiä, että ”aaltoihin” (lue: laineisiin) on vaikea päästä jollei ole 20-kiloinen paikallinen tai 10+ jalkainen lonkkari alla. Kelin pitäisi onneksi kasvaa edes hartian kokoiseksi loppuviikosta ja jatkua viikon verran. Tutuille tiedoksi, että Tatu ja Tuula on jo ihan guruja! Tai olis ainakin, jos olis keliä missä treenata. Ne väittää, että osaamisesta käy kiittäminen hyvän opetuksen, ehkäpä totuus on joku yhdistelmä lahjakkuutta ja neuvoja sopivassa suhteessa.

huikeita tapahtumia, ja paljon

on taas hetki vierähtänyt viimeisestä päivityksestä, pahoittelumme siitä. älyttömästi on kuitenkin tapahtunut sillä välin ja siksi onkin syytä valottaa viime aikojen tapahtumia suurelle yleisölle.

ekaksi. ensimmäisen Bali-kodin vuokrasopimus veteli viimeisiään ja uuden asumuksen hankinta oli asialistalla korkeimmalla prioriteetilla. siispä Pekka-poika otti mopedin alle ja kierteli, kaarteli ympäriinsä Seminyakin, Kerobokanin, Legiani, Kutan, Umalaksen ja kaikkien muiden lähialueiden katuja ja kujia, just niin kuin viimeksi ½ vuotta sitten. ahdistus alkoi painaa päätä kun luukku toisensa jälkeen osoittautui kalliiksi, liian suureksi, liian pieneksi, liian romuiseksi ja vaikka miksi ja aikaa ulosmuuttoon oli alle viikko. viimeinkin löytyi sopiva ja kahden piiitkän päivän rutistuksella sain vanhan tyhjäksi ja uuden täydeksi, yksinäni tietysti. tältä se uusi koti nyt sitten näyttää, pari makuuhuonetta, keittiö, ulkovessa ja vähän pihaa. perkeleesti halvempi kuin edellinen ja soppari tuli tehdyksi kahden vuoden mittaiseksi. onneksi tingin maksut 6kk kerrallaan, joten vaihtaa voidaan alkukesällä jos niikseen tulee.

toiseksi. osaltaan muuttokiireeseen vaikutti seuraavien vieraiden, tarkemmin perkeleen hyvien ystävien Tatun ja Tuulan saapuminen saarelle. muutin ulos ja sisään lauantaina aamulla ja heitä olin vastassa jo kahden jälkeen kentällä hirveä vissy (lue hiki) päällä tietysti. villa oli sinne saavuttuamme tietty hävityksen kauhistus, muttei se ketään haitannut, tärkeintä oli olla yhdessä ja että oli paikka missä olla yhdessä. tossa ne Tatu ja Tuula nyt makaa meidän avo-olkkarin patjalla ja chillaa parhaiten kuten osaavat.

kolmanneksi, mutta kaikkien tärkeimmäksi, vaimo palasi kotiin! jipiii ja hurraa, torvien toitotusta ja paraateja. kunnialaukauksia ja seppeleitä, serpentiiniä ja kuohujuomaa – nyt on asiat mallillaan! ei enää eroa, ei enää ikävää, ei enää arjen harmautta vaan haleja, puseja ja yhdessäoloa. on niin siistiä ettei meinaa posket kestää hymyilyn taakan alla, sydänlihas pumppaa rakkautta satasella yötäpäivää ja mulla on niin hyvä olla. kiitos vaimo-rakas kun tulit takaisin!