ja tapahtui niinä paivinä, että Denpasarin immigraatiopäälliköltä kävi käsky, että Lehtisen akan pojan oli jälleen aika lähteä viisumia uusimaan ulkomaille. viimeksi Kuala Lumpur, nyt oli aika tarkastaa uusia seutuja – siispä Singaporeen.Singapore on saari, Singapore on kaupunki ja Singapore on maa. Singaporessa on oma valuutta, dollari ja sieltä saa kätevästi uusia viisumeja. Singaporessa on myös hulluna elektroniikkaa ja sitä äimistellessä menikin iso osa kahden yön visiittiä. tuliaisiksi toin videokameran, harmi vaan ettei blogiin saa ympättyä elävää kuvaa.
yksin ei tarvinnut matkustaa, sillä Balilla pari kertaa visiteerannut Karjusaaren karhu Juha lähti seuraksi. mikäs sen mukavampaa – kaksin aina kaunihimpi!
matkaan lauantaina ja tietty pahat merkit ilmassa: uusi maa ja lauantai-ilta, mutta kas! sevenelevenistä yhden oluet ja pojat kuorsasi näiden jälkeen huoneessa telkkarin pauhatessa, valojen ollessa päällä ja kellon ollessa noin kymmenen illalla.
ei mennyt ilta kuitenkaan hukkaan, kun seuraavana päivänä jaksettiin kierrellä cityä jalkaisin ainakin kymmenen kilometrin verran. nähtin Clarke’s Quay, Little India, Simlim Square ja kaikki ne paikat joiden nimiä ei voi muistaa. onneksi pyhäiltana paikattiin vähän edellisen päivän menetystä ja käytiin sentään virallisesti kaljalla ja ruokapaikka valittiin puhtaasti miehisin kriteetein. ei pahat maisemat, vai mitä tuumaat?
pahemmin juopumatta päästiin kotio asti, ilolintuja ja leidareita (lue: lady boy, l. mies naisen vehkeissä) väistellen. majapaikkamme oli sopivasti kaikista punaisimpien lyhtyjen alueella ja maksullista lempeä sai väistellä ihan tosissaan. huh, selvittiin.
Singapore on mesta paikka, Mattia lainaten. kalliilla puolella ollaan, etenkin kun vertaa kotisaareen, ehdottoman hyvä visiteerauskohde kuitenkin. etenkin jos mielessä on erotii, eikun elektroniikan hankinta, hinnat ovat selvästi ainakin Suomea halvemmat.
t. nimim. enää reilu viikko siihen kun saa vaimon kotiin!
lauantaina käytiin isolla porukalla Vekun "tupareissa". ai miks noi hipsut? no siks että tuparit oli pikkuisen keinotekoisesti kyhätty tekosyy viinanjuontia varten. Vekku kyllä muutti, mutta vaan tilapäisesti, katsomaan ameriikkaan karanneen ystävänsä asunnon perään. mut tekosyy on ihan hyvä syy sekin. meillä oli paljon hupia, naurettiin, syötiin ja juotiin. aika kekkulissa oltiin lopuksii joka iikka, hyvä meininki siis. toi tossa kuka virnistää ton lelun kanssa on itse sankari Vekku ja toi iso vaalee pienen tumman Farahin vieressä on Kimmo, kaikki Balin paikallisia. ensinmainittu on juuttunut saarelle jo kahdeksaksi vuodeksi, värkkää huonekaluja ja lamppuja ja suunnittelee valaistuksia. jälkimmäisen kakku on sekin kestänyt jo pari vuotta, tuolta linkkiosastosta voitte tarkistaa Kimmon puuhailuja.
viikko on vierähtänyt täällä harmaassa ja pimeässä Suomessa. venäläiset eivät saaneet tapahtumaa järjestettyä syystä tai toisesta ja ilmottivat ettei tartte tulla sillä rekalla. niinpä otin tilaisuudesta vaarin ja painelin keskiviikkona lahiin (eli lahteen) ihmettelemään omalle kaupalle. leikin kauppiasta sunnuntaihin asti, jotta tuula sai ladata akkuja joulusesonkia varten. ohessa kaupan nuorin asiakas, jolle kelpasi banaani hedelmäkorista. ja avaimenperätkin oli ihan kivoja kilistimiä. kummityttö sannille kävi tila ahtaaksi ja viihtyi paremmin käytävällä flirttailemassa ohikulkijoiden kanssa ja H&M:n alusvaateikkunoita ihailemassa. pienestä se pitää jo alottaa. ei me kuitenkaan satun kanssa vielä ostettu sille rintsikoita.
kauppa on lähtenyt käyntiin mukavasti ja saanut tosi positiivista palautetta asiakkailta. liian moni kuitenkin painelee hattu korvilla ja huppu silmillä vielä ohi, vaikka käytävän puolella välillä poltettavat suitsukkeet käääntävätkin monen pään ohikulkumatkalla. muistakaa siis kaikki mistä ne joululahjat tänä vuonna ostetaan...!
just katsoin kalenteria laskeakseni kauan vielä pitää odottaa pääsyä takaisin surff.... eikun kullan luo, ja ilahduin, että tähän aikaan kolmen viikon päästä olen jo saanut hypätä pekan kaulaan ja antaa sille märän suukon - ihanaa! näiden loppuviikkojen aikataulu kiertueen suhteen on muuttunut jo niin monta kertaa etten mainitse niistä vielä. kyllä mä sit taas ilmottelen tätä kautta missä mennään.
jos mielta kaihertaa missa kelissa pekka-poika puskee, niin rullaa sivun loppuun ja tarkista swelli magicseaweedin palvelusta. kuten naet, nyt on aika nakkia ja aallot pitaakin hakea tietyista paikoista, mutta niiden nimia en tietenkaan voi mainita. kuka nyt ruuhka line uppiin haluaisi...
- aurinkoisen kesäinen ilma, 15-25'c
- joka aamu lonkkarilla töihin - Jallun mukaan kerran oli kuulemma yhdessä mutkassa hengen lähtö lähellä...
- asuminen Vougliamenin posh-lähiössä 5 min. keikkapaikasta
- aamu-uinti rasvatyynessä Välimeren laguunissa, jonka jälkeen aamiainen hotellihuoneen parvekkeella alusvaatteissa
- piristävää shoppailua
- lenkit illan hämärässä musan rytmittäessä askelkulkua
- historiallisia kujia vanhassa kaupungissa
- kielen mukanaan vievät ruoka-annokset tavernassa kuin tavernassa
- toistaiseksi viimeinen keikka tällä kiertueella (ryssät peruuttivat, uusia keikkoja suunnitellaan muualle. ei haittaa.)
Tänään perjantaina oli eka keikkapäivä Kreikassa, jonne saavuttiin maanantaina. eteläeurooppalainen meininki suuremmitta suunnitelmitta ja aikatauluitta on tullut jo liiankin tutuksi. Eilen ei ollut vielä tietoa sen enempää tulevista asiakkaista kuin isännistäkään, mutta sehän ei meitä tapahtuma-ammattilaisia hetkauta… Tänä aamuna paikalle kuitenkin ilmaantui kolme kreikkalaista isäntää ja lopulta kolme asiakasryhmääkin – tuli siis päivän palkka taas tienattua löppinöimällä balin elämästä ja online-palveluista.
Multa onkin jo kyselty kenen kanssa täällä reissaan – tossa on kuva kaikista äijistä. Sakke on jo vanha tuttu Manggudun kautta, joka erehtyi kutsumaan mut tänne hommiin (halusi kyllä ensin Pekan, mutta paremman puuttuessa hyväksyi jopa meikäläisen). Sakke on tehnyt valintoja elämässä päinvastaisessa järjestyksessä meikän kanssa – ehti viettää aikaa elämäntapasurffaajana ja freelancerina useamman vuoden kunnes sittemmin myi sielunsa kansanväliselle mainosfirmalle, Contralle, ja nyt raataa perse hiessä aliarvioiden kaiken muun paitsi alkoholin tarvetta elämässä ? (vitsivitsi...!)
Bas on tasapainottavana elementtinä tässä säätäjätiimissämme. Hassu kaveri, mutta kyllä siitä on jo vähän päässyt jyvälle muutamassa viikossa ja saadaan jo hyvää nälvimistä aikaiseksi – jopa siinä määrin, että yhdessä demossa asiakkaat luuli Basia mun aviomieheksi.
Ja ettei porukasta jäisi tärkein mies ulkopuolelle, kerrottakoon vielä miehestä nimeltä Jallu Sukula. Rekalla ajaminen Eastwayn nimissä on Jallulle oikeastaan vain harrastus Sukulan gourmet-bisneksien ohella, joita pyörittää broidinsa Jyrkin kanssa. Jallulle maistuu aina paikalliset eväät niin kiinteässä kuin nestemäisessäkin muodossa. Perjantaina se teki sulatetun juuston syömisen ennätykset yhdessä paikallisessa tavernassa eikä ouzon kulutuksen määrässäkään ollut paikan omistajalla valittamista...
Vielä itse reissusta - edellisen postauksen jälkeen ollaan ehditty käydä jo Kroatiassa, joka osoittautui ensimmäisten päivien jälkeen idylliseksi ja kauniiksi paikaksi. Päästiin vielä osaksi loistavan epätavallisia syyskelejä niin, että flipflopeissa sai päästellä lonkkarilla hotellin ja keikkapaikan väliä. Viikonloppu Kroatian ja Kreikan välissä tutustuttiin sightseihin Zagrebissa ja kruisailtiin rannikolla. Pitkän aikavälin suunnitelmiin lisättiin purjehduskeikka Marian vanhempien purkkarilla (paree sanoa vanhemmille, että veneellä on siirtokielto siihen asti!) tutustuen Kroatian saaristoon, makee mesta nääs! Alla pari otosta.
Loppuaika ennen Suomessa käyntiä menee aika vauhdikkaasti töitä paiskien. Huomenna on vielä keikka täällä, illalla puretaan rekka ja lähetetään Jallu tien päälle ja lähdetään itse vuokracorsalla perään. Sunnuntaina pystytys Etelä-Ateenassa, pari päivää keikkoja, keskiviikkona siirto Pohjois-Ateenaan, pari päivää keikkoja ja lauantaina 11.11. Suomeen, jossa lyhyen huilin jälkeen kohti Moskovaa.
Kuten jo moni teistä sähköpostikutsun kautta sai tietääkin, olen tässä kiertueen sivussa myös koittanut olla osallisena ihkaoman sisustus- ja lahjatavaraliikkeen avaamisessa Lahteen. No, nyt se on auki, avajaisviikkoa vietetään ensi viikolla. Itse en ole hoitanut juuri muuta kuin esineiden valitsemisen ja lähettämisen Balilta, muihin tehtäviin on iloksemme ilmoittautunut sukulaisporukkaa Lahdesta. Etäohjaus on toiminut mainiosti, olen lopputuloksesta varmasti ylpeämpi kuin mitä olisin itse saanut aikaan.
Myyntikin on lähtenyt vaatimattomasta markkinoinnista huolimatta hyvään vauhtiin ja siitä käy kiittäminen paitsi lahtelaisväkeä, myös balilaisia pienyrittäjiä ja käsityöläisiä pohjolalaismakua kutkuttavien tuotteiden tuottamisesta, ja tätä viestiä Pekka toivottavasti on jo siellä kuljeksiessaan vienyt eteenpäinkin.
Niin, ja otsikkoon viitaten – täältä saa loistavia kebabeja, mutta tuolla vähintään 20 m/s puhaltavan viiman ja muutaman plusasteen vallitsemassa ulkoilmassa ei gyrokset meinaa pysyä näpeissä!
jumalten saarella vietetty aika alkoi ottaa jo veroansa ja aika oli nähdä uusia paikkoja. Balilta itään makaa muslimien asuttaman Lombok, kuiva ja karu saari, jossa kuitenkin luvassa oli hyvää surffia. sinne siis.
matkaan lähdettiin koko seurakunnan voimin, vakinaamat Andy ja Risto, heidän kaverinsa ja paikalle vahvistuksena saapunut Toni, rookie eli Mika ja vielä Balilla jo 8 vuotta lusinut Wekku.
autot vuokrattiin Balilta, tienpäälle tuttuun tyyliin illansuussa ja yö vietettiin täyteen pakatulla lautalla torkkuen. aamun sarastaessa laskettiin haminaan ja matka jatkui autolla. onneksi Lombok on kohtuullisen pieni saari ja tavoitteemme, Kuta Lombok vain 60 km:n päässä. matkaan saatiin silti tuhrattua pari tuntia, sillä väkeä, autoja, bemoja (“paikallisbusseja”) ja kaakkeja oli tiellä enemmän kuin Saipan matsissa. syy väenpaljouteen oli idul fitri, musulmaanien uusi vuosi, joka päätti samalla kuukauden mittaisen paaston. juhlan oli määrä olla parin päivän päästä ja kaikki kynnelle kykenevät matkasivat koteihinsa tätä kekkeriä viettämään.
surffi lähti kulkemaan. otimme kaverimme vinkistä yhteyttä paikalliseen oppaaseen, Ingiin joka auliisti esitteli meille kaikki lähialueen surffibreikit, vedestä tietenkin. Grupuk in- ja outside, Air Guling ja Mawi oli spotit, joista ehdoton suosikki oli Air Guling. snadi saari puolen tunnin kanoottimatkan päässä Kutalta, surffi lahdenpoukaman suulla eikä ketäään muuta mailla halmeilla. jumalauta, lehtisen akan poika oli tulessa. ohessa pari Wekun nappaamaa ruutua (okei, ei noi nyt niin ihmeellisiä ole, mut tuntu hyvältä kuitenki)
Ing kutsui meidät kotikylälleen Bingokiin juhlimaan Idul Fitriä, mutta kappas keppos, juhlat oli juhlittu jo edellisenä iltana. ei sillä että muslimien juhlat on yhtä moskeijassa ravaamista, että sen kummemmin ei harmita. nähtiin kuitenkin paikallista menoa, paikallisia ihmisiä. mitä sanotte, eikös lombokkilainen kylänraitti ole kohtuullisen hurmaava avojalkaisine tyttöineen?
kuka ikuna suunnittelee surffimatkaa Balille, niin kelpaa kyllä varata viikko Lombokin trippiä varten. surffi Lombokilla voi kyllä olla vähintään yhtä kansoitettua kuin Balilla, mutta bonuksena on sadekausi, jolloin aallot pumppaa Lombokille yhtä lailla kuin kuivana kautena. Mika ja Aniko – teitä varten on tehty suunnitelmia.
...ja päädytään takas pilipalille. on se hyvä, että pekalle pidetään seuraa jottei ehdi ikävä kasvaa vaivaksi asti. halipulaankin on näköjään löytynyt jotain helpotusta - se on hyvä ;)
onneksi munkin ystävät ja äiti pitää huolta ettei läheisyyden ja lämmön tarve näin pimeänä vuodenaikana kasva sietämättömäksi. eilinen ilta vietettiin "kevyistä" aiheista keskustellen makaroonilaatikon (okeiokei, ja parin bissen) ääressä Nelsonin sohvalla Marian viettäessä surffilomaa Fuertella ja Nelsonin ollessa hoidossa Espoossa. yön sain viettää turvallisesti äidin kuorsatessa samassa sängyssä. äippä tuli johonkin tapaamisiin helsinkiin täksi päiväksi ja tuli kodittoman tyttärensä valtaamaan kortteeriin Lauttasaareen yöksi, kun ei muuten oltais ehditty tavata.
