korvissa rutisee ja muita kuulumisia

Oltiin tassa yks paiva asioilla yhdessä kaupassa ja Noran korvasta alkoi yhtäkkiä kuulua sellaista ratinaa, ihan kuin olisi koppakuoriainen tai joku ryöminyt korvakäytävässä – erittäin epämiellyttävää kuitenkin ja sattui pirusti. Nora alkoi vääntelehtimään kaupassa ja kaupan tädit olivat ihmeissään. Ratina loppui hetken korvan kaivelun jälkeen, mutta alkoi hetken päästä uudestaan. Noralle tuli heti mieleen kaverimme Jaskan kertomukset Sulawedellä toimivasta sukellusresortista, jossa kaikki putsasivat korvansa säännöllisin väliajoin vodkalla tai muulla saatavissa olevalla viinalla ja jos edellisestä desinfioinnista oli kuulunut liian kauan, korvista kuului ratinaa, kun korvan seinämiin kasvaneet pikkukotilot ja sienet kuolivat...yack. Kaupantädeillä oli tarjota korvatikkuja ja niillä sohimisen jälkeen ratina loppui. Taisi olla tällä kertaa mennyt surffatessa korvaan vettä vähän normaalia syvemmälle onteloihin – tai sitten joku simpukka rakenteli sinne pesäänsä...

Kotiovi on taas käynyt tiheään. Sannikselle ja Mickelle, jotka jatkoivat lomamatkaansa Bangkokiin, jouduttiin sanomaan heipat sunnuntaina. Noran ystävä Anna, joka saapui Balille jo heinäkuun alkupuolella, on palannut reissuiltansa ja asettui taloksi torstaina saapuneen miehensä kanssa. Myös tyttöjen surffikerhon kautta tutuksi tullut Liisa saapui Balille graduvapaalle (...) ja on tulossa meille asumaan loppuviikosta.

Eilen saapui huonoja uutisia, kun sähkönjakeluyhtiön mies ilmaantui oven taakse ja sanoi talon sähkönjakelun katkaistavan jollei rästissä olleita sähkömaksuja mennä maksamaan kahden päivän kuluessa. Me otettiin uutinen vastaan ja ihmeteltiin, kun ei ole yhtäkään sähkölaskua vielä nähty, että mitenkä ne on voinut jäädä maksamatta?! No, paineltiin lähes siltä istumalta läheisen motarin varressa sijaitsevaan sähköyhtiön toimipaikkaan visiitille ja kerroimme tapahtuneesta. Tiskin takana oleva täti kertoi, että ei täältä mitään laskuja lähetellä – konttoriin pitää tulla maksamaan joka kuukauden 6.-20. päivä lasku ihan vapaaehtoisesti. No ei siinä vielä mitään, mutta kun hän sitten esitti kahden ensimmäisen asuinkuukauden laskun me meinattiin pyörtyä – summa oli lähes 180e! Pyydettiin selvitystä mistä lasku muodostuu ja saatiin listaus viime vuoden maksetuista kulutuksesta ja nykyinen kulutus jota kuinkin samaa luokkaa. Me ei vaan tahdota uskoa, että voidaan muka käyttää niin paljon sähköä talossa, jossa ainoat sähköapparaatit ovat jääkaappi ja pari vesipumppua ja pari tuntia päivässä päällä olevat lamput, tv ja pari läppäriä. Täti oli sitä mieltä, että uima-allasta käy syyttäminen, mutta se ei meille kelvannut selitykseksi, koska kahtena kuukautena, jolloin talossa ei asunut kukaan uima-altaan kuitenkin pulputtaen kuten nykyäänkin, sähkönkulutus oli viidennes nykyisestä. Muutamien tuttujen kanssa sähkölaskuja vertailtuamme ja keskusteltuamme olemme tulleet siihen tulokseen, että joko mittarissamme on vikaa tai siihen on kytketty muutamia naapurihuusholleja mukaan. Wekku kertoi, että jonkin aikaa sähkölaskua Ubudissa maksaneena hän tuli tutkineeksi asiaa tarkemmin ja selvisi, että oman kämppänsä lisäksi hän oli maksanut kahden naapuritalon ja yhden taiteilijastudion sähköt – että ei olisi ensimmäinen kerta! Kerrotaan myöhemmin mitä käynnistämämme salapoliisityön tulokset kertovat...

saunassa!

kuka uskois, etta noin tunnin ajomatkan paassa meilta kotoa loytyy ihan oikea suomalainen sauna? ei varmaan kukaan, siksi ohessa kuva todisteena. Wekku (kuvassa etualalla) tietaa paikat ja secret spotit ja vei meidat tassa taannoin Bonan kylalla sijaitsevaan saunaan. no, ihan oikea suomalainen sauna se ei ollut, koska kiuas ei lamminnyt koivulla, vaikka puulla kuitenkin. ja sauna oli kylla hirsien sijasta rakennettu betonista, mutta mitas pienista. lampoa kastorin kiukaasta irtosi noin 80 astessa ja loylyt oli hyvat. skeptikko saattaa ajatella tropiikissa saunan olevan pelkkaa ylellista turhuutta ja tarpeettomuutta, mutta kolmen kuukauden saunaton jakso takana tuntui erittainkin hyvalta kylpea kunnolla. harmi vaan, etta saunalta loytynyt vihta oli jo menneen kesan heinia, vaikka tuoksua se kuitenkin viela jaksoi antaa. tiesitteko muuten, etta bahasa indonesian kielella sauna on sauna!

tourinkia autolla

taas ollaan oltu reissussa. otettiin Sanniksen ja Micken kanssa auto ja kuski ettei tarvitse itse ajella ja etta saatiin Samppi mukaan. talla kertaa suunnattiin sisamaan vuoristoon. ajettiin ensin Gunung Baturille, joka kuuluu Bedugul-vuoristoon, ja kaytiin siella ihmettelemassa Gitgit-vesiputousta (kuva). matkalla nahtiin hienoja riisiviljelmia ja balilaisten paikalliselamaa pikkukylissa.

vesiputouksilta tultiin alaspain Batur-jarven rannalle, jossa visiteerattiin (taas) yhdessa temppelissa nimeltaan Pura Danau Batur, joka on omistettu veden jumalalle sen vedenpaallisen sijaintinsa vuoksi. sielta suunnistettiin pikkuteita pitkin Ubudiin, jossa tavattiin paikallisopas Wekku, joka on asunut maisemissa kahdeksan vuotta. Wekku vei meidat Ubudin vieressa olevan tuttavansa resorttiin uimaan – ruma oli mesta... kattokaa vaikka Pekan zen-tunnelmaista lillumista altaassa.

kotielaimia

Samppi on edelleen hoidossa ja pidetään sitä jo ihan omanamme (sori Kimmo!). se on omaksunut kummallisia tapoja täällä ollessaan, kuten pureksia ihmisiä akillesjänteestä (joo, siitä saa parhaiten kiinni!). lautavarastonkin se on kerran löytänyt, jossa se kävi maiskuttelemassa jalkaremmiä. viime yönä Micke heräsi kahteen otteeseen Väiskin ääntelyihin – eka kerralla se murisi keittiön tiskipöydällä olevalle kissalle, joka oli ruokailemassa Väiskin keitettyä kanaa (syystäkin murisi siis!) ja toisella kerralla se tassutteli olohuoneen ruokapöydällä muina miehinä... tässä se poseeraa kiltisti :)






toissailtana löydettiin myös toinen kotieläin ex-elinan huoneen kylppäristä. sen nimi on toke, koska se pitää sellaista naksuttavaa ääntä öisin, joka kuulostaa kuin se sanoisi ”tokkee, tokkee”. gekkojahan meillä on lamppujen vierustoilla joka ilta, mutta tällaista isompaa liskoa ei ole näkynyt aiemmin. aika harmittomia nämä meidän elukat – niin kauan ollaan tyytyväisiä kun käärmeet ja hämähäkit pysyvät poissa!

tourinkia ja surffiopastusta, osa II

puuduttavan itärannikon moporeissun jälkeen päätettiin ottaa yks päivä iisisti biitsillä ja Nora halusi kokeilemaan miltä tuntuu laudalla makaaminen kolmen viikon tauon jälkeen. taidot olivat ruostuneet, melontalihakset rapistuneet eikä kylkikään vielä hommasta tykännyt, mutta yhden aallon ratsastaminen toi kumminkin hymyn naamalle J sanniksellekin pidettiin eka surffitunti ja kuten lehtisten aaltoratsastuskoulun takuuseen kuuluu, ekalla tunnilla pääsee pystyyn ja niin kävi tälläkin kerralla. ohessa kehitysaskelia.

tourinkia ja surffiopastusta, osa I

tourinkia ja surffiopastusta, osa I

aika on edelleen kuulunut turistioppaina. ellun jouduimme lähettämään kotiin viime viikonloppuna, kyllä oli haikeaa. onneksi sanna-kaisa ja micke jäivät vielä ettei talo tunnu ihan tyhjältä ja onhan annakin vielä saarella, tosin viettänyt lähipäivät Dreamlandissa suomalaisista opiskelijapojista koostuvan nuorisojoukon kanssa.

ennen ellun koneen lahtoa käytiin kiertelemässä Bukitilla (Balin eteläinen niemimaa), josta löytyy taitaville surffaajille loistavat riutat ja oltiin menossa katsomoon ihmettelemään ja ottamaan surffikuvia, koska piti olla järkyttävä swelli (18-24ft) tulossa. Missattiin se yhdellä päivällä, damn. tehtiin kuitenkin kierros Uluwatun temppelissä ja surffispotilla. näköala-warungissa (warung=ravintola) lounasta syötyämme ajeltiin rantatietä pitkin Padang Padangin ja Impossiblesin (kaksi edelleen tunnettua surffispottia) kautta takaisin päin. ohessa kuva tytöistä temppelillä ja toinen uluwatun luolasta, joka on välillä kohtuullisen hankala ulos- ja sisäänkäynti aalloille/aalloilta...









maanantaina suunnaksi otettiin itärannikko pääasiallisena tarkoituksena käydä tarkastamassa Pekan työpaikkamaisemat (ni-i, pitää alkaa jotenkin tienaamaan elantoa, tämä turistioppaana toimiminen kun ei juuri kukkaroa kostuta, oikeastaan päin vastoin. Pekan uudesta duunista enemmän myöhemmin). Samalla ajeltiin rannikkoa eteenpäin Padangbaihin asti, joka on pieni kalastajakylä luonnonkauniissa laguunissa, joka toimii myös satamana Balin ja Lombokin välisille lautoille. Padangbain pieneltä rannalta (Pantai Kecil) löydettiin ehkä voimakkain ja pelottavin ranta-aalto, jossa on tähän mennessä uitu, hui! Matkalla pysähdyttiin katsomaan myös hieman iljettävä turistinähtävyys Pura Goa Lawah, lepakkotemppeli, joka on balilaisille toisiksi tärkein temppeli ylhäällä vuoristossa sijaitsevan Pura Besakihin jälkeen. alla kuvat
temppelilta ja Padangbaista.