homoa tarjolla?

aika usein ollaan kayty jo syomassa kodin lahella olevassa warungissa, eli pikkuisessa ruokalassa, jossa tyoskentelee Jaavalta kotoisin oleva Billy. ekaa kertaa siella ruokaillessamme Billy lahestyi meita kysyen, josko Ruotsi on avoin homoille ja eritoten homojen avioliitoille? Billylla kun on ruotsalainen poikaystava, jonka kanssa halajavat naimisiin. nyt seuraakin 10 pisteen kysymys: arvaatteko mika on Billyn poikaystavan ammatti? vinkkina voin kertoa, etta Johan on toissa skandinaavisella lentoyhtiolla. vastaus on tietenkin helppo, Johan on stuertti! miten arvata saattoikin...

Billy on nyt kovin yksinainen, koska Johan on Ruotsissa ja raukkaparka on taalla yksin ilman kivaa homokaveria. kaverin tulee tietty olla lansimaalainen, koska paikalliset homot ei Billya kiinnosta. jos tunnet halua auttaa raukkaa pienta homoystavaamme, niin pyyda kaikkia miehiinpain kallellaan olevia Balille matkaavia kavereitasi ja tuttujasi ottamaan meihin yhteytta, niin esittelemme homot toisilleen.

house warming party

nyt on talo lämmitetty asuinkelpoiseksi niin hindusiunauksen kuin perinteisten tupaantuliaisten keinoin. järjestely meni aika säätämiseksi, kun ei olla vielä hankittu kaikkea mahdollista itsellemme, joten piti metsästää grilli, kylmälaukkuja jäillä, kaiuttimet, astiat, ruuat, juomat ym. meinasi jo välillä alkaa kämppisten järjestelykyky nyppimään. Kokkikin (Karenin ranskalais-/mauilaisystävä Anna) peruutti tulonsa edellisenä iltana, koska päätti lähteä kokeilemaan paikallisia taikasieniä perjantaina ja epäili selviytyvänsä paikalle vasta hädin tuskin juhlien alkuun. se siitä french cuisinesta sitten...
no, järjestelyt tuli kuitenkin hoidettua pääosin meidän toimesta ja talo saatiin täytettyä suurimmaksi osaksi suomalaisista, vieraat saatiin syötettyä ja juotettua, joten juhlat olivat onnistuneet.

kotimme siunaus

heti kun pääsimme muuttamaan, kutsuimme talon edellisillä asukkailla käyneen palvelijan ”pembantun” käymään. Ketut tuntui mukavalta ja joustavalta, joten päätimme ottaa hänet kokeiluun kuukaudeksi. olemme kuulleet monilta huonoja kokemuksia epäluotettavista pembantuista (enemmän javalaisista kuin balilaisista tosin), joilta on hävinnyt rahat vaatteiden taskuista, ipodit pöydiltä jne. ja eikä koommin ilmaannu takaisin. meidän pembantussamme on se hyvä asia, että talon omistaja tuntee hänet, joka luo jonkinlaista turvaa eikä hän voi ainakaan kadota olemattomiin. tähän asti on mennyt hyvin ja hän on tosi ystävällinen ja tekee työnsä huolellisesti. Ketut tulee joka aamu klo 9 ja tiskaa, siivoaa, pesee vaatteita ja kun hommat on tehty, hän lähtee kotiin. me maksetaan Ketutille kuitenkin täysipäiväinen palkka, ja tuntuu mukavalta voida antaa paikalliselle työtä.

pihallamme on rakennettu hindulaiset uhrauspaikat ja pyysin Ketutia tekemään seremonian. Ketut toi tykötarpeet: pienen vesikupin, jossa on riisiä, suitsukkeita, kukkia, uhrauskupin (tärkein asia, ”canang”) ja vesikupin, johon laitetaan kraanavettä, tai mielummin lähdevettä, jos saatavilla. Seremonia tehdään ensin pihan pääsiunauspaalulla ja sen jälkeen loput uhrauskupit jätetään ympäri taloa. Koko hommassa olisi tietysti enemmänkin selvitettävää, mutta noran indonesian kielen taidot eivät ihan vielä riitä ymmärtämään hindufilosofiaa tarkemmin J me katselimme vierestä ja lopuksi nora sai itsekin siunauksen. täytynee tutustua siunaukseen tarkemmin, jotta ymmärtää mitä sen pitäisi tuottaa. tuskin ainakaan huonoa onnea.

futiksen mualimankuppi

futista seurataan innostuneesti indonesiassa, niin myös balilla. oltiin kisojen avajaispäivänä denpasarissa kirjoittamassa vuokrasopimusta notaarilla, ja ihmeteltiin entistäkin jumiutuneempaa liikennettä kunnes tultiin ”hyde parkkiin”, jossa oli käynnistymässä hurjat kekkeröinnit paikallisjuhlien tapaan futiskisojen avajaisten kunniaksi.
kaduilla kun kuljetaan iltaisin niin televisiot on päällä joka kaupassa ja ihan sama mikä matsi ja ketkä pelaa, joka maalin kuulee kadulta varmasti. sama meininki on myös aalloilla – paikalliset aina hurraa kun joku saa aallon.

KOTI!

aika paljon mielenkiintoista on tapahtunut sitten viimeisen viestin. tietysti ollaan surffattu niin paljon kuin mahdollista, vaikkakin pari välipäivää on pidetty. Noran lauta alkaa käymään ehdottomasti liian suureksi, sillä ruotsinlautan kokoisella vehkeellä on melkoisen hankalaa pyrkiä läpi vahvasta valkoisesta vaahdosta, mikä etenkin näillä rannoilla on melkoisen yleistä. enimmät voimat on yleensä käytetty jo ennen ensimmäistäkään aaltoa tai sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun turhautuneena pitkästä odottelusta ottaa huonon aallon rantaa kohden ja ulos meloessa setti kaatuu päälle kerta toisensa jälkeen. uusi pienempi lauta on siis hankintalistalla.

kummityttömme Sanni täytti 10.6. ensimmäisen vuoden. paikalliseen postiin kun ei oikein uskalla luottaa, niin moderniin tyyliin lähestyimme sankaria tai hänen vanhempiaan tekstiviestillä. tiedetään, SMS onnittelut on kyllä vähän boring, mutta uskomme voimakkaasti Sannin antavan tämän anteeksi. ja usko Sanni pois, me ehditään vielä viettää monet sun synttärit tulevaisuudessa, toivottavasti vaikka täällä palmun alla!

ja sitten itse asiaan – meillä on koti! lauantaihin saakka asuttiin tutussa paikassa, kiinalaisen mafiapäällikön Jimin luona. paikka on sama missä Nikon kanssa budjattiin liki vuosi sitten. kodin etsintään ruvettiin heti eka viikolla, sillä toisten nurkissa eläminen on pidemmän päälle uuvuttavaa. käytiin kurkkimassa varmasti kolmattakymmenettä paikkaa ja sitten nappasi. aikaisemmalta reissulta tuttu brittiläinen Karen etsi myös kotia ja laitettiin hynttyyt yhteen kun löydettiin sopiva maja mihin kaikki mahduimme. koti on aivan fantsu ja sijaitsee hitsin hyvällä ja rauhallisella alueella, ei ihan rannalla, mut ei niin kovin kaukanakaan. kodissamme on neljä makuuhuonetta, keittiö, avoin olohuone puutarhaan, tietysti tämä puutarha, tarkkailutorni, vierashuone (vink vink), autokatos ja iso uima-allas! kotiamme kutsutaan paikallisella kielellä villaksi, ehkä se kertoo jotain ”luukun” koosta, hehe! mitäs pidätte kuvan perusteella? tarkempi esittely seuraa myöhemmin, ehkä jo ensi numerossa.

johtava terroristi saapui saarelle

ehkä osa on jo kuullutkin, että Manggudun saari (check linkki vasemmasta palkista!) on ollut paikallisten sotilaiden miehittämä kotimaisten talvikuukausien ajan. syynä tähän oli epäilyt saaren Australialaisen kumppanin toimista, sillä hänen uskottiin pitävän saarella koulutusleiriä terroristeille! armeija ryhtyi puheista tekoihin ja ensitöikseen ”palautti” Manggudun saaren takaisin Indonesialle ja tästä toimesta toivuttuaan karkoitti Sumballa vuositolkulla aikaa viettäneen Davidin kotimaahansa vuoden ajaksi. vaikka meillä mieli palaa Manggudulle, niin annetaan Anssin rauhassa selvittää sotku ennen kuin astutaan jalalla koko saarelle. terroristeja saarella ei luonnollisestikaan ole koulutettu, siksipä Anssilla tuossa kuvassa onkin kohtuullisen levollinen ilme.

ei mitaan asiaa

hups, aikaa on vierahtanyt ja kuulumisia ei oo postattu. maanjaristys oli jaavalla, kaukana meista eli kunnossa ollaan. tulivuoresta ei oo hajuakaan, lieko purkautunut jo. ollaan surffattu, etsitty kamppia ja nautittu elamasta ja toisistamme. todisteena tanaan napattu kuva meidan nykyisen luukun parvekkeelta, ainakin on varia tullut naamaan jos ei muuta!

jaksakaa hyvin,

nora ja pekka