ette ehkä usko, mut meillä kävi jo eka vieras! totta se on, Kukkolan Teppo kävi Indoissa työmatkalla ja väen väkisin suostui viettämään vkolopun Balilla, vai oliko se niin vaikeaa sittenkään... vieressä on todiste jotta uskotte Tepon oikeesti olleen täällä. meillä oli kivaa ja Teppo toi salmiakkia, tackso!
surffaamassakin ollaan käyty. pekka myi lautansa jo suomessa, joten ekaksi oli asiana reissu surffilautakauppaan. hankittua tuli aikaisempaa pienempi dekki, 7,2' jolla nyt opetellaan ottamaan aaltoja. Noralla alla vanha ja tuttu 7,10' millä nappaa aallon kuin aallon. swellin vaihteluista johtuen on tullut katsastettua jo useampi spotti (lue= surffipaikka): kuta halfway, blue ocean, canggu beach, airport left, nyang-nyang ja uluwatu ja balangan katsomosta. siistiä!
kämppää ollaan alettu hiljaksiin katselemaan: mopolla ympäriinsä kyliä, sattumanvaraista kääntyilyä risteyksestä toiseen, eksymistä ja asuntojen löytämistä. "päätön" toikkaroiminen ilman osoitetta on hyvä keino tutustua eri alueisiin ja selvittää mihin kodin haluaisikaan laittaa.
kelit on ollut hirveät, räntää, sadetta ja kylmyyttä on riittänyt...hähä!
26 tunnin matkustamisen jälkeen, Lontoon ja Hong Kongin kautta Balille, saavuimme perille. ei voi sanoa, että kotiin, kun ei sellaista vielä ole, mutta tuttuun paikkaan kumminkin. yksi laukuistamme viihtyi yllättäen Heathrown kentällä sallittua pidempään ja myöhästyi lennolta. laukku saapui kuin saapuikin Jakartan kautta balille ja toimitettiin meille jo tänä aamuna.
majapaikan saimme balille alun perin kolmeksi päiväksi lomailemaan tulleen ja sittemmin yli 10 vuotta viipyneen kiinalaisen mafiapäällikön luota. Jim on hyvä tyyppi eikä me ainakaan vielä olla törmätty siellä kovin hämäriin ihmisiin...
ensimmäisenä yönä lentokoneessa huonosti nukutuista tunneista huolimatta unen laatu ei kuumuuten ja kosteuteen tottumattomilla pohjoismaalaisilla ollut parasta. ei kuitenkaan voi valittaa, koska ilmastohan oli se yksi seikka jota suomesta lähdettiin karkuun. sitäpaitsi hyvä fiilis täällä on - ihan niin kuin muistettiinkin.
kun tuota lähtemistä koto-suomesta oltiin suunniteltu jo hyvän aikaa, ja kun tämä viimein alkoi olla ajankohtaista, tuli ongelma kuinka sanoa kaikille hyville (ja huonoillekin) ystäville hei heit. ratkaisu oli kuitenkin helppo - läksiäiset ravintolassa. seuraavaksi triviaalikysymys kaikille helsingin ravintoloiden tuntijoille: kuinka monta ravintolaa helsingissä on? vastaus on tietäjille helppo - ravintoloita on yksi, siis läksiäisten paikaksi valittiin eerikinkadun Helmi.
juhlat aloitettiin sukulaisten myötä jo klo 18 ja jo maininut hyvät (ja huonot) ystävät saapuivat paikalle kahdeksan jälkeen. ohjelmassa oli mm: paljon kättelyä, enemmän halaamista, monta vastausta kysymykseen "milloin takaisin?", aika paljon vastauksia kysymykseen "minkä takia?", drinkkejä, kretekkiä, taas halaamista ja vähän lähdön haikeutta. mittava kiitos kaikille paikalle saapuneille ja pieni kiitos niillekin ketkä eivät tulleet. meillä oli juhlissa pirullisen hauskaa ja oli pientä mieltä ylentävää nähdä niin paljon tuttuja kasvoja, iloisia ilmeitä ja kuulla mukavia kuulumisia kaikilta kivoilta tyypeiltä. alla pari otosta juhlatunnelmista.
ette ehkä usko, mut meillä kävi jo eka vieras! totta se on, Kukkolan Teppo kävi Indoissa työmatkalla ja väen väkisin suostui viettämään vkolopun Balilla, vai oliko se niin vaikeaa sittenkään... vieressä on todiste jotta uskotte Tepon oikeesti olleen täällä. meillä oli kivaa ja Teppo toi salmiakkia, tackso!
